Mänttä – Serlachius-museot ja kuvataideviikot vievät matkalle kultakaudelta nykytaiteeseen

Mänttä tunnetaan Suomen taidekaupunkina – ja syystä. Serlachius-museot, kartanon klassikot ja kesäiset Kuvataideviikot houkuttelevat vuosittain tuhansia kävijöitä. Elokuussa 2025 Taide-lehden ja Aarrematkojen loppuunmyyty lukijamatka vei bussillisen taiteen ystäviä Mänttään. Mutta miten Mäntästä tuli suomalaisen taiteen kehto – ja miksi sinne kannattaa matkustaa yhä uudelleen?

Taide-lehden ja Aarrematkojen loppuunmyyty lukijamatka keräsi bussillisen taiteen ystäviä Mänttään. Kuva: Bjarne Kantén.

Kultakauden mesenaatin jalanjäljillä

Mäntän tarina taidekaupunkina alkaa paperiteollisuudesta. Sahanomistaja ja teollisuuspatruuna Gustaf Adolf Serlachius (1830–1901) oli aikansa merkittävimpiä mesenaatteja, joka tuki suomalaisen taiteen kultakauden mestareita, kuten Akseli Gallen-Kallelaa. Yhteistyö ei ollut ongelmatonta – kirjeenvaihdosta käy ilmi, että ystävyyteen mahtui kannustusta, kiistoja ja purevia huomautuksia.

Kun tehtaan johto siirtyi seuraavalle sukupolvelle, Gustaf valitsi veljenpoikansa Gösta Serlachiuksen jatkajakseen. Gösta peri setänsä intohimon taiteeseen ja ryhtyi määrätietoiseksi keräilijäksi. Vuonna 1933 hän perusti nimeään kantavan taidesäätiön turvatakseen kokoelmansa tulevaisuuden.

Serlachius Kartano ja Gösta-paviljonki Melasjärven rannalla. Kuva: Serlachius, Olli Huttunen.

Gallen-Kallelan erityisasema Serlachius-kokoelmissa

Serlachius-säätiön kokoelmassa Gallen-Kallelalla on erityisasema. Keväällä 2025 säätiö julkaisi 192 Gallen-Kallelan teosta Finna-palvelussa, jolloin kuka tahansa voi tutustua näihin mestariteoksiin verkossa. Gösta hankki elinaikanaan yli sata Gallen-Kallelan työtä suoraan taiteilijalta tai välikäsien kautta – ja hankintoja on jatkettu säätiön koko historian ajan.

Göstan kokoelmien helmiin kuuluu luonnosversio teoksesta Symposion (1894), jossa taiteilijat Oskar Merikanto, Robert Kajanus, Jean Sibelius ja Gallen-Kallela itse pohtivat elämän tarkoitusta ravintolapöydässä, selvästi iltayön tunnelmissa. Gallen-Kallela käytti Merikannon pään mallina… lanttua.

Opas esittelee Akseli Gallen-Kallelan teosta Tuonelan matkalla (1893). Maalaus kuvaa Kalevalan runoa, jossa Väinämöinen soutaa Tuonelan virralle. Synkkä ja arvoituksellinen maisema symboloi elämän ja kuoleman rajaa – aihe, jota Gallen-Kallela palasi tulkitsemaan useissa Kalevala-teoksissaan. Kuva: Jenny Sirén.

Kartanon klassikot

Serlachius Kartanon puolella avautuu aikamatka taiteen kultakauteen ja eurooppalaisen maalaustaiteen helmiin. Kartanon klassikot -ripustus tuo rinnakkain tunnetut suomalaiset mestarit ja harvemmin esillä olleet taiteilijat, kuten Eric O.W. Ehrström ja Olga Gummerus-Ehrström. Teokset levittäytyvät 1935 valmistuneen Serlachiuksen edustuskartanon saleihin, joissa yhdistyvät suomalainen kultakausi, varhainen modernismi ja 1400–1700-lukujen eurooppalaiset maalaukset.

Korkeissa saleissa voi kohdata Albert Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan, Amélie Lundahlin, Pekka Halosen, Helene Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin teoksia. Yksi näyttelyn koskettavimmista teoksista on Hugo Simbergin Köynnöksenkantaja (1905), joka syntyi luonnokseksi Tampereen tuomiokirkon freskoihin. Myös Sam Vannin Tove Janssonista maalamaa muotokuva pysäyttää – teos on allekirjoittaneen mielestä yksi kokoelman hienoimmista ja tuo näyttelyyn intiimin, lähes henkilökohtaisen tunnelman.

Kartanon klassikot -näyttelyssä voi kohdata suomalaisen taiteen kultakauden mestareita, kuten Helene Schjerfbeckin herkkiä muotokuvia. Kuva: Jenny Sirén.

Kansainvälisiä helmiä edustavat esimerkiksi Claude Monet’n Heinäsuova ilta-auringossa sekä ranskalaisen poeettisen todellisuuden taiteilijat Maurice Brianchon ja Roland Oudot. Näyttelyn tunnelmaa syventää kartanon kirjasto, jonka katon Lennart Segerstråle maalasi vuonna 1935 teoksellaan Kirjallisuuden synty.

Kesällä 2025 Kartanon klassikot sai myös erityisvieraan: Albert Edelfeltin harvoin nähty Porilaisten marssi (1892). Isänmaallista intoa huokuva guassimaalaus syntyi muutamassa päivässä kansallistunnetta korostaneen konsertin innoittamana. Paperille toteutettuna teos on herkkä valolle – ja siksi nähtävillä vain lyhyen ajan.

Albert Edelfeltin harvoin nähty Porilaisten marssi (1892) oli kesän 2025 erikoisvieras. Teos esiteltiin vain lyhyen ajan sen valoherkkyyden vuoksi. Kuva: Jenny Sirén.

Serlachius-museoiden uusi aikakausi

Serlachius-museoiden viime vuosikymmenet ovat olleet voimakkaan kasvun aikaa. Vuonna 2014 Joenniemen kartanon kylkeen, Melasjärven rannalle valmistunut Gösta-paviljonki kolminkertaisti näyttelytilat ja toi saman katon alle sekä vanhan taiteen mestarit että kansainvälisen nykytaiteen.

Gösta Serlachius haaveili jo 1930-luvulla omasta taidemuseosta Mänttään, mutta sota ja hänen kuolemansa 1942 hautasivat suunnitelmat. Museo valmistui vasta lähes 80 vuotta myöhemmin, kansainvälisen arkkitehtikilpailun tuloksena. Kilpailuun osallistui lähes 600 ehdotusta, ja voittajaksi valikoitui barcelonalainen MX_SI-studio arkkitehteineen Boris Bezan, Héctor Mendoza ja Mara Partida.

Paviljongin upea moderni puuarkkitehtuuri jatkuu museoravintolassa, jota hallitsee Heikki Marilan massiivinen Mänttä-maalaus. Vaaleaa puuta, selkeitä linjoja ja suuria ikkunoita järvimaisemaan – sisustus on kuin taideteos itsessään.

Gösta-paviljongin pääsisäänkäyntiä vartioi yhdysvaltalaisen Matthew Day Jacksonin pronssiveistos Mahtava lohduttomuus(2013). Puurakenteinen paviljonki valmistui kesällä 2014. Kuva: Serlachius museot.

Gösta-paviljongin menestystä täydensi vuonna 2022 avattu Taidesauna, joka yhdistää arkkitehtuurin, designin ja suomalaisen saunaperinteen. Pyöreässä saunarakennuksessa Anni Rapinojan ja Jussi Gomanin teokset kohtaavat Alvar Aallon ja Eero Aarnion muotoilun, ja kokonaisuus on saanut kiitosta niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Kesällä 2024 pitkän remontin jälkeen ovensa avasi myös Serlachius-museo Gustaf, nyt uudella nimellä Serlachius Pääkonttori. Samalla Göstan alue sai uuden nimen Serlachius Kartano. Pääkonttorin uusi perusnäyttely Mesenaatit kertoo Serlachiusten historiasta ja Mäntän ihannekaupungin rakentamisesta – ja jatkaa museon perinnettä yhdistää historia ja nykytaide.

Kesällä 2024 pitkän remontin jälkeen avautunut Serlachius Pääkonttori (ent. Gustaf) kertoo näyttelyssään Mesenaatit Serlachiusten historiasta ja Mäntän ihannekaupungin rakentamisesta. Kuva: Serlachius-museot.

Nykytaide sykkii Mäntän kuvataideviikoilla

Mäntän kuvataideviikot on Suomen suurin nykytaiteen kesänäyttely. Ne järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1993, ja vuodesta 1999 lähtien tapahtuma on ollut jokakesäinen. Näyttelyn kotipaikkana toimii Pekilo, entinen tehdaskiinteistö, joka muutettiin arkkitehti Anneli Vehkaniemen suunnitelmien mukaan taidetilaksi vuonna 2001. Kuvataideviikoista on kasvanut yksi pohjoismaiden merkittävimmistä nykytaidetapahtumista, ja vuonna 2017 tapahtuma palkittiin Suomi-palkinnolla.

Suomalaisen nykytaiteen kiinnostavimpiin nimiin lukeutuvat Matias Karsikaksen teoksia esillä Mäntän kuvataideviikoilla 2025. Karsikaksen keramiikka- ja lasiteokset yhdistelevät orgaanisia muotoja ja luonnosta inspiroitunutta estetiikkaa. Kuva: Hanne Peippo.

Vuoden 2025 teemana oli “EI!”, jota lähestyttiin eri näkökulmista: paikallisuus, lapsuus ja vanhemmuus, perinteet, keho ja mieli sekä taiteen oma kuratointi. Esillä oli yhteensä 84 taiteiijan teoksia.

Näyttelyn tämän vuotinen toteutus oli historiallinen: ensimmäistä kertaa kuraattorina toimi Mäntästä kotoisin oleva Krister Gråhn, joka on parhaillaan opiskelemassa kuraattoriksi. Gråhn kutsui mukaan joukon kanssakuraattoreita, ja yhdessä he rakensivat näyttelyn kuratointiprosessin.

Toiminnanjohtaja Sampsa Virkajärvi kuvaili prosessia raskaaksi, mutta lopputulos on kerrassaan upea – monipuolisin ja moniäänisin näyttely Mäntässä tähän asti.

Mäntän kuvataideviikkojen 2025 toiminnanjohtaja Sampsa Virkajärvi esitteli ryhmällemme teoksia.

Lukijamatkan aikana pääsimme tutustumaan näyttelyyn yhdessä tapahtuman toiminnanjohtajan Sampsa Virkajärven kanssa. Kierros sai runsaasti kiitosta osallistujilta, ja keskustelut taiteen äärellä jatkuivat vielä bussimatkallakin. Erityisesti puhuttelivat Teemu Mäenpään teokset, jotka kommentoivat ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita.

Mäntän tärpit – 9 kohdetta joita et halua jättää näkemättä

Mänttä on paikka, jossa voi aamupäivällä nähdä Claude Monet’n Heinäsuovan (Suomen ainoa julkisessa kokoelmassa), iltapäivällä sukeltaa nykytaiteen rohkeimpiin installaatioihin ja kruunata päivän taiteen keskellä lämmitetyssä saunassa. Kultakauden mestareista tämän päivän kokeellisiin tekijöihin – Mänttä on todellinen aikamatka taiteen läpi.

Taide on kuitenkin vain yksi puoli kaupungin viehätystä. Mäntän katukuvassa kohtaavat 1800-luvun lopun teollisuusrakennukset, 1960-luvun modernismi ja uudet arkkitehtoniset maamerkit. Alueen historia näkyy kirkon torneista tehtaan piippuihin ja kartanoiden saleista paperitehtaan portille.

Jos siis haluat nähdä Mäntän parhaat puolet yhdellä reissulla, tässä yhdeksän kohdetta, joita et halua jättää väliin:

1. Serlachius Kartano – Kartanon klassikot -näyttely, Gallen-Kallela, Edelfelt, Monet ja paljon muuta kultakaudesta nykytaiteeseen.

2. Serlachius Pääkonttori – Perusnäyttely Mesenaatit, joka kertoo Serlachiusten tarinan.

3. Taidesauna – Modernia arkkitehtuuria ja löylyjä taiteen keskellä Melasjärven rannalla.

4. Mäntän kuvataideviikot – Nykytaiteen huipputapahtuma joka kesä.

5. Mäntän kirkko – W.G. Palmqvistin suunnittelema, Hannes Auteren veistoksin koristeltu kirkko.

6. Aleksis Kiven kubistinen patsas – Wäinö Aaltosen luonnos kansalliskirjailijasta.

7. Mäntän hautausmaa – Emil Wikströmin muistokappeli, Kivijärven Monoliitti ja Tohkan sankaripatsas.

8. Tehtaankatu ja paperitehtaat – Yhä toimiva osa Mäntän teollista historiaa.

9. Mäntän klubi ja Art Hotel Honkahovi – Historiaa henkiviä majoitusvaihtoehtoja.