Länsi-Puolassa sijaitsevan, maan yhden suurimman kaupungin Wrocławin yli tuhatvuotinen historia on vaiherikas. Kaupunki on ollut historiansa aikana useiden eri maiden vallan alaisena ja sen arkkitehtuurissa ja kulttuurissa on havaittavissa sekä saksalaisia että tsekkiläisiä vaikutteita. Usein nimensä vaihteneen Wrocławin halki virtaa myös kuvankaunis Oder-joki, joka jakaa kaupungin lukuisiksi saariksi ja silloiksi, antaen sille omaleimaisen tunnelman. Tässä artikkelissa pääsemme tutustumaan Wrocławin tuhatvuotiseen historiaan Aarrematkojen Puolan asiantuntijan, tietokirjailija Jukka Soisalon-Soinisen, johdolla.
Wrocław-Wrotizlawa-Vratislavia-Breslau – Rakkaalla lapsella on monta nimeä
Wrocławin kaupunki perustettiin 900-luvulla ja se kuului Puolalle aina 1300-luvulle saakka, jonka jälkeen se oli vaihtelevasti Böömin, Unkarin, Habsburgien Itävallan, Preussin ja Saksan hallinnassa. Tänä aikana kaupunkia ehdittiin nimetä moneen kertaan. Esimerkiksi saksaksi sen nimi on Breslau ja tsekiksi Vratislav. Vuonna 1945 kaupunki palasi jälleen Puolan yhteyteen.
Puolan rajat ovat Wrocławin lisäksi vaihdelleet muutenkin ja viimeksi II maailmansodan jälkeen Puola siirrettiin Stalinin diktaatilla parisataa kilometriä länteen. Yllättävästi nykyinen Puola kartalla muistuttaa maata 1000 vuotta sitten.
Vanhojen kauppateiden risteyksessä
Wrocław on perustettu vanhojen kauppateiden risteykseen Via Regian kulkiessa Saksan Leipzigistä aina Kiovaan saakka ja toisaalta meripihkareitin yhdistäessä Itämeren ja Välimeren.
Kaupunki kuului myös 1300-luvulla merkittävimmillään olleeseen Itämeren kauppaliittoon, Hansaan. Oder-joki – puolaksi Odra – oli yhdistävänä tekijänä Wrocławin ja Itämeren välillä. Kaupankäynnin lisäksi Hansa toimi myös puolustusliittona ajaessaan yhteisiä etuja liiton alueella, joka ulottui Lontoosta aina Novgorodiin saakka.
Wrocławin koettelemukset historian pyörteissä
Wrocław on ollut monikulttuurinen kaupunki erityisesti saksalaisuuden ja puolalaisuuden rajamailla, Sleesiassa, jota puolalaiset Silesiaksi kutsuvat.
Rajan kirot ovat näkyneet naapureiden välillä, mutta kauempaakin on tultu kaupunkia tuhoamaan. Vuonna 1241 tataarit ulottivat hyökkäyksensä aina Wrocławiin saakka ja Suuren Pohjansodan aikana ruotsalaiset puolestaan aiheuttivat kaupungin väestömäärän laskemisen puoleen.
Seuraavan huomattavan tuhon Wrocław kohtasi II maailmansodan lopulla. Kaupunki oli julistettu linnoituskaupungiksi, jota puolustettaisiin viimeiseen saakka. Wrocław antautui vasta 7.5.1945 Neuvostojoukkojen piirittämänä.
Asukasluvun romahdus
Neuvostojoukoille antautumisen jälkeen kaupungin asukasluku romahti. Ennen sotaa, vuonna 1939 asukasluku oli ollut yli 600 000, kun vuonna 1945 jäljellä oli noin 170 000 asukasta. Merkittävät sotaa edeltäneet puolalaiset ja juutalaiset vähemmistöt oli käytännössä tuhottu ja saksalainen muuttoliike karkotuksineen länteen alkoi. Kaupunki oli tuhoutunut ja lähestulkoon tyhjentynyt asukkaista.
Tuho jatkui vielä sodan jälkeen ryöstelyn merkeissä. Neuvostojoukot veivät mennessään saksalaisilta ottamaansa omaisuutta ja Neuvostoliitto siirsi kaupungista kokonaisia tehtaita koneineen ja laitteineen itään.
"Tiiliä Varsovaan"
Puolalaisen ohjelman ”koko kansakunta jälleenrakentaa pääkaupunkiaan” merkeissä Wrocławin tuho täydentyi, kun Varsovan Vanhankaupungin tarpeisiin organisoitiin koko maan kattava kampanja ”tiiliä Varsovaan”.
Sinällään ei ihme sekään, että toimi kohdistui erityisesti Wrocławiin. Eiväthän puolalaiset alkuunkaan luottaneet siihen, että saksalaiset lopullisesti pysyisivät uuden rajan takana ja niin ollen kaupungin hyödyntämisellä oli luonnollinenkin taustansa.
Yleisesti ottaen kaupunkiin investoimista pidettiin riskinä. Kun Varsovan Vanhakaupunki jälleenrakennettiin täydellisesti jo pian sodan jälkeen, Wrocławin Vanhankaupungin jälleenrakennus jatkui vielä sosialismin romahduksen jälkeen 1990-luvulla.
Sosialismin aikana Vanhankaupungin monet vanhat, isot huoneistot oli jaettu pieniksi asumuksiksi, joista puuttuivat mukavuudet. Näillä asunnoilla ei lopulta ollut kysyntää ja kaupunki majoitti niihin sosiaalipalvelujen asiakkaita ja ränsistyminen jatkui. Talojen restaurointiin kuului kaikenlaista, kuten kellaritilojen, joita oli jopa kolmessa kerroksessa, tyhjentäminen vuosien ajan jätteistä.
Sodan jälkeen kaupunkiin alkoi asettua puolalaisia, joita tuli erityisesti Puolan ”Kresy’stä”, Neuvostoliiton haltuunsa ottamalta Itä-Puolan alueelta.
Lwówin kaupungin, jonka Neuvostoliitolle luovuttamista puolalaiset kommunistitkin vastustivat, raitioteiden henkilökunta otti huolehtiakseen Wrocławin raitiovaunuliikenteen ja monet Lwówin yliopiston professorit, jotka eivät jääneet Krakovaan, jatkoivat matkaa entisiin tehtäviinsä uudessa ”palautetun Länsi-Puolan” Wrocławin yliopistossa.
Saksalais-puolalaiset suhteet
Kaupungin jälleenrakentamisessa näkyi toisaalta puolalaistaminen, toisaalta taas de-germanisaatio. Vanhasta goottilaistyylisestä rakennuskannasta huolehdittiin, kun taas saksalaisia muistoja pyrittiin hävittämään.
Pieni saksalaisvähemmistö oli kuitenkin säilynyt. Viimeinen saksalainen koulu lakkautettiin vasta vuonna 1963. Vähemmistö kuitenkin pieneni merkittävästi Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandtin sopiessa Puolan kanssa saksalaisen vähemmistön muuttomahdollisuudesta Saksaan. Vapauden koittaessa 1990 saksalais-puolalaiset suhteet alkoivat lähentyä ja monet saksalaiset saivat mahdollisuuden ostaa sukujensa perintömaita.
Nykyisin saksalaisvähemmistöllä on yksi paikka Puolan parlamentissa ja yhteistyö näkyy monessa, vaikkapa joen jakamassa saksalais-puolalaisessa Görlitzin-Zgorzelecin kaksoiskaupungissa, jossa ensitöikseen raitiotieliikenne yhdistettiin entisille reiteilleen siltojen yli.
Wrocławista sanotaan, että se kuuluu talousaluekolmioon, jonka kaksi muuta kärkeä ovat Berliini ja Praha. Varsova on jossain kaukana selän takana, lähes 400 kilometrin päässä… Krakova sen sijaan on henkisesti ja jopa maantieteellisesti lähempänä. Ajatellessani näitä kahta kaupunkia matkakohteina, olen vaikean valinnan edessä.
Lähikuvassa – Jukka Soisalon-Soininen
Jukka Soisalon-Soininen on suomalainen tietokirjailija ja Aarrematkojen Puolan asiantuntijaopas.
Soisalon-Soinisen syvä yhteys Puolaan alkoi jo 1970-luvun alussa, kun hän vieraili Krakovassa. Tämä yhteys vahvistui entisestään, kun hän vuonna 1990 avioitui puolalaisen toimittajan Annan kanssa, ja he asuivat Puolassa yli kymmenen vuotta.
Jukka on toiminut pitkään asiantuntijamatkanjohtajana, vieden lukuisia ryhmiä tutustumaan Puolaan. Hän on järjestänyt matkoja erilaisille ryhmille, mukaan lukien kuoroille, historian ystäville, gastronomiaa rakastaville, puutarhaharrastajille ja yrittäjille. Hänen opastuksensa ja tarinansa, jotka perustuvat vuosikymmenien kokemukseen, ovat muuttaneet monien käsityksiä Puolasta positiivisemmaksi.
Soisalon-Soininen on lisäksi kirjoittanut yhdessä vaimonsa Annan kanssa teoksen "Mannerheim Puolan vuodet", joka oli ehdolla Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi. Teos keskittyy Mannerheimin aikaan Puolassa, ja se on osa laajempaa tutkimusta, jonka ovat aloittaneet tutkijat kuten Martti Turtola ja ruotsalainen professori Stig Jägerskiöld.
1 Comment